Yhteistyö olisi valttia

Oiva Nevalainen ja koiriensa näyttelyissä voittamia pokaaleja sekä Soile Väätäisen hänelle 70-vuotislahjaksi maalaama taulu.

Nurmekselainen Oiva Nevalainen on harrastanut koiria armeija-ajastaan lähtien. Jo kansakoulupoikana hän sitä yritti, mutta vanhemmat veivät takasin hänen kotiinsa tuoman sekarotuisen koiranpennun.

- Ei minulla ole koiratonta vuotta ollut 1966 lähtien, Nevalainen kertoo. Ensimmäinen koira oli pystykorva, mutta linnunmetsästysajan lyhennyttyä hän siirtyi ajokoiriin.

- Koiraharrastus on sellainen, että siihen vihkiytynyt on toiminnassa mukana niin pitkään, kuin hän kynnyksen yli pääsee, Nevalainen naurahtaa. Koirissa häntä viehättää mm. se, että jokainen niistä on oma yksilönsä. - Ei ole luonteeltaan kahta samanlaista koiraa.


Näyttelytoiminta

Oiva Nevalainen on käynyt koiriensa kanssa näyttelyissä jo vuosikymmenien ajan. - Eläkkeelle jäädessä oli noin 10 vuoden paussi, hän muistelee. Menestystä on tullut niin, etteivät pokaalit ja sertifikaatit tahdo seinälle mahtua.

- Ei pidä laittaa kynttiläänsä vakan alle, Nevalainen perustelee leikkisästi näyttelyihin osallistumistaan. Samaa hän suosittelee muillekin koiranomistajille, sillä perimmiltään kyse on vakavasta asiasta. - Saada hyvän yksilöt jalostustoimintaan.

Kokeneen koiramiehen mielestä ajokoirien jalostuksessa kiinnitetään nyt liikaa huomiota käyttöominaisuuksiin. Niiden rinnalla hän korostaa koiran rakenneominaisuuksia.

- Jos ajokoiran rakenne on hyvä, niin se jaksaa työskennellä metsässä. Nämä kaksi ominaisuutta kulkevat rinta rinnan, Nevalainen korostaa. Esimerkkinä hän mainitsee huonon lantiorakenteen omaavan koiran. - Tällainen ei pysty ravaamaan, vaan sen on lähdettävä heti laukkaan. Nevalaisen mukaan joidenkin rotujen jalostuksessa on saatettu mennä niin pitkälle, että haettu ominaisuus haittaa jo koiran elämää tai tekee sen hyvin alttiiksi loukkaantumisille.

Perimä

Oiva Nevalainen on huolissaan ajokoirien perimän kaventumisesta. - Jonkin verran sukusiitosta saa olla, mutta sitä tulee liikaa. Jalostuspohja saisi laajentua, vaikka nyt ei olekaan paljon jälkeläisiä omaavia uroksia, koiramies pohtii.

Nevalainen peräänkuuluttaa jalostukseen pieniä koiranomistajarinkejä. - Joissa olisi saman linjan narttuja, ja omistajat kokeilisivat jalostusta sitten erilaisilla uroksilla, hän esittää ja toivoo lisää yhteistyötä.

- Mutta yhteistyön sijasta tahtoo olla kateutta, Nevalainen pahoittelee. Hän toivookin koiranomistajien kertovan avoimesti, millaisia heidän koiransa ovat ja unohtavan naapurin koiran virheet. - Tämä olisi kaikkien koirankasvattajien etu. Ajokoirien pennuista Nevalainen kertoo olevan ylitarjontaa, minkä hän sanoo johtuvan parista syystä. - Ajokoirien harrastajia on siirtynyt muihin mm. hirvikoiriin, ja on tullut uusia rotuja.

Muihin rotuihin siirtymisen ohella Nevalainen mainitsee pentujen suuren tuotannon ylitarjonnan syynä. - Jotkut pennuttavat koiriaan silkasta rahasta. Papereiden sijasta vanhempien erinomaisuus saattaa perustua suupuheeseen niille viime syksynä ammuttujen jänisten suuresta määrästä.

Tuloksia odotetaan liian nopeasti

Oiva Nevalainen pahoittelee monen koiran ottajan odottavan hauvaltaan haluamiaan ominaisuuksia aivan liian nopeasti. - Koiran pitäisi olla valmis heti ensimmäisenä syksynä, Nevalainen kummastelee.

Nevalaisen Kellolan kennelissä on nyt kuusi ajokoiraa. Yksi niistä on kaksoisvalio ja kolme muuta muotovalioita. Hänen kasvattamansa koirat ovat menestyneet erinomaisesti niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Valtava pokaalien ja sertifikaattien määrä ei ole ihme, sillä äskettäin 70 vuotta täyttänyt mies on kuin kävelevä ajokoiratiedosto. Ja kaapissa on vuosikymmenien ajalta tästä rodusta kattavasti kertovat vuosikirjat.

JAAKKO PIKKARAINEN